potkupallo

Eräs ano pyys tekee postauksen mun harrastuksesta. 

Lautailua mä tähän en ota, koska siitä mulla ei oo kuvamatskua yhtään ja siitä ois vähemmän kerrottavaa.
Oon harrastanu futista semmoset 9 vuotta, jos nyt oikein muistan. Kaikki lähti liikkeelle ihan vaan siitä kun kaverin kanssa päätettiin lähtee kokeilee ja pienen alkukankeuden jälkeen mä uppouduin lajiin ihan täysin. Rakastan juoksemista ja tässä lajissa sitä saa tehä. Se, että miks just jalkapallo, niin en tosissaan tiiä, mutta en oo katunu hetkeekää lajin alottamista.

Mä oon käyny läpi kaikki pelipaikat maalivahista sinne hyökkääjään asti ja ei mulla vielkään ole sitä virallista pelipaikkaa. Kuitenkin oon siellä keskikenttä-hyökkääjäalueella eikä musta muuhun oiskaan. Mä en osaa sanoo millanen oon pelaajana.

Moni kuvailis varmaan nopeeks ja vikkeläks. Pyrin antaa muille tilaa ja mahollisuuksia, mutta joskus itsekeskeys vie vallan.

Oon myös melko epävarma pelaaja. Mä en pomputtele pallolla 10 enempää enkä kikkaa kentällä pelaajia, vaan lähinnä teen juoksuja ja pyrin rakentaa peliä.

Ennen tätä nykyistä joukkuetta, mä pelasin omassa ikäluokassa -94 tytöissä. Se joukkue oli kaikki kaikessa ja olis edelleen, jos vaan ois kasassa. Me oltiin alussa suoraan sanottuna ihan paskoja. Turnauksissa aina jumbosijoilla ja hävittiin suurinosa piiripeleistä. Valmentajan vaihto parempaan tsemppas joukkuetta ja siitä lähti nousu. Kuitenkin yläasteen loputtua koko porukka hajos ja halukkaat joutu vaihtaa nuorempiin. Siitä sitten siirryttiin iän myötä B-tyttöihin, jossa mä oon viimestä vuotta.
Välistä käyn pelailee Mikkelin PU:ssa, koska mejän joukkueet tekee yhteistyötä pelaajavajauksen takia.

Varmaan osa luki tuossa syksyllä, että meijän joukkue oli lähellä SM-sarjaan pääsyä. Mua se ei niinkään masentanu ettei päästy, mutta harmitti se silti, koska tehtiin himona töitä sen eteen. Tää joukkue on sitoutunu tähän hommaan ihan kympillä. Talvisin reenaillaan säälittävässä liikuntasalissa ja kesäsin käydään viemässä voitto kotiin, eli huomaa kui porukka panostaa tähä vaikka reeniolosuhteet on tosi huonot. Harmi että mun motivaatio on vaan hieman kadoksissa eikä sitä nosta tieto siitä, että tää olis viimene kausi näissä piireissä. Ainenkin oon huipulla lopettanu ex-futari, jos en muuta.

Anteeks kuvien huono laatu ja pien koko, osa kuvista on sika vanhoja ja sieltä täältä poimittuja.
Enempään mä en oikeen osaa sanoo. Rakastan tätä lajia. Rakastan tätä joukkuetta. Rakastan kaikkee, mikä tähän liittyy. Huonojakin puolia löytyy, mutta ne korvautuu sillä fiiliksellä, minkä saa kun joukkuehenki on parhaimmillaan.