Muistan, kun oltiin kerran Varkaudessa Jussin kanssa ulkoiluttaa Lunaa ja ilta-aurinko oli maalannut pilvet vaaleanpunaiseksi ja Jussi sanoi "Ihaile tuota nyt, sillä tuota et tuu näkee Vantaalla". Täysin väärässä Jussi ei ollut, sillä täytyy kyllä myöntää, että on täällä enemmän niitä autoja ja kerrostaloja kuin pieniä lenkkipolkuja metsässä. Vaikka rakastankin haahuilla kaupungilla ja ihastella kaikkee (täällä päin varsinkin vanhoja rakennuksia ja niiden arkkitehtuuria), niin luonto on aina osa mua. Metsäpolulle astuessa tietää, että ne päivän ajatukset voi jättää hetkeksi sinne asfaltin puolelle ja nyt voi vaan olla hetken aivan rauhassa.
Onneksi sentään syksy on samanlainen joka puolella Suomee - rakastan nimittäin syksyä. Sen kauniit värit, ihana pieni pakkanen ja säteilevän auringon viimeiset lämmöt iholla saa mut nauttimaan tästä elämästä ja sen pienistä hetkistä. Maanittelin tuossa vähän aikaa sitten etten ole vielä oikein päässyt nauttimaan tästä syksystä, mutta tänään päätin nappaa kameran mukaan ulos ja joka kerta ulos astuessa nuo keltavihreät puut jaksaa piristää - varsinkin nyt, kun Jussikaan ei ole moneen päivään seurana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti