keskiviikko 6. marraskuuta 2013

pinkkejä ruusuja

Eilen oli itku herkässä vähän monestakin syystä: kynttilöitä sytytettiin kaverin muistoksi sekä sain ensimmäistä kertaa elämässäni mieheltä ruusuja anteeksiannoksi. Tänään on jo selvästikin parempi päivä ihan jo pelkän säänkin puolesta, mutta samalla myös tulee mietittyä, kuinka lyhyt elämä osaa olla - ei koskaan voi tietää varmaksi, mitä seuraavat päivät tai edes ne tunnin voi tuoda tullessaan. Siksi pyydänkin tänään jokaista olemaan hetken sen jonkun rakkaan kanssa ja kertomaan, kuinka tärkeä hän on. Itse aattelin kokkaa Jussille kunnon, fiinin aterian kuukausipäivän kunniaksi ja samalla kiittää häntä siitä, että on vain osa mun elämää ja jaksaa olla aina tukena vaikken aina sitä osaa ottaa vastaan.
Rakastakaa, nauttikaa, olkaa onnellisia toistenne seurasta; siitä tässä elämässä on kyse. ♥

12 kommenttia:

  1. Mitä kaverillesi kävi? :/ osanotot, tiedän miltä kaverin menetys tuntuu.

    VastaaPoista
  2. Osanottoni ja voimia surutyöhön! Tulee itselleni mieleen se epäusko mikä tuli siitä, kun kuuli ystävän lähteneen pois tästä maailmasta, elämä osaa yllättää hyvässä ja pahassa. :(

    VastaaPoista
  3. kuulin vasta tänä aamuna kuka se tulipalossa menehtynyt oli. ihan kun olisi hengitys pysähtynyt kun säikähdin ja tajusin kuka hän oli.. tunnettiin kauan, mutta peruskoulun jälkeen tiet erosivat ja nyt sitten kävi näin.. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän toi oo ollu vähän jokaiselle kyseisen henkilön tuntevalle shokki.

      Poista
    2. tiedän, kuolema koskettaa jokaista. jaksamisia kuitenkin sinulle! :--(

      Poista
  4. täälläkin poltettiin kynttilää eilen samasta syystä :/ voimia isa! ja hyvää kuukausipäivää tietysti :)

    VastaaPoista
  5. todellakin pistää kyl miettimään et elämä on kyl aika ailahtelevaista sorttia ja tuntuu, että se loppuu liian usein kesken, pitää ottaa elämästä kaikki maholline irti kun vielä voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä kyllä. Aina ei tule edes ajatelleeksi koko asiaa eikä sitä pidäkään. Mun mielestä oikee asenne koko elämän "elämiseen" on vain se, että tekee asioita, joista tykkää ja oppii elämään myös niiden kanssa, jotka ei välttämättä heti miellytä. Turha miettiä liikaa tätä elämää, muuten huomaat joku päivä ettet ole tehnyt juuri mitään, kun olet suunnitellu sitä liikaa.

      Poista