Meidän kuu, joka hymyilee koko aika yhtä muikeesti kuin itse täysikuu konsanaan. Luna on kyllä pelastanut mun monet huonot päivät ihan vaan tolla sen ylisulosella naamalla ja sen hömpällä käytöksellä. Ei sille voi koskaan olla vihainen ihan vain siksi ettei se koskaan tee mitään pahaa. Koira, joka ei edes osaa haukkua kuullostamatta säälittävältä on ehkä maailman helpon tälleen kerrostalokämppään. Ja vaikka haukkuisikin, on Luna vallottanut lähes kaikkien rapussa ja sen ulkopuolellakin vastaantulleiden sydämen, joten ei siitä ole harmia kenellekään - päinvastoin. Tänään sitten hipsittiin tohon lähellä olevalle pururadalle tsiigailee aurinkoa ja ai, että mä pakahdun onnesta, kun nään kui toi koira juoksee into pinkeenä hirveetä ravia edestakaisin. Lunasta on siis lähes mahdotonta saada kuvaa, koska se ei pysy hetkeäkään paikoillaan vapaana ollessaan. Tästä nyt tais tulla jonkinlainen Lunan ylistys postaus, mutta kattokaa nyt tota - liian söpö. Tarkotuksenihan oli tulla näyttää teille, että oon saanu itteni ulkoiluttamaan koiran lisäksi myös kameraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti