Tässä sadetta kuunnellessani höyryävä tee vierelläni nautin juuri tästä hetkestä - teidän kanssanne. Nautin siitä kuinka kaikki voi muuttua ja olla muuttumatta yhtä aikaa. Isoja asioita tapahtuu ilman suuria ponnisteluja. Elämä kulkee vaikka tallaisikin paikoillaan. Toisen hymy on se, joka kantaa. Nautin vain. Elämästä. Sateesta, jonka alle en halua mennä, mutta voisin katsella sitä kokonaisen illan jopa yön. Viltin alla. Pörrösukat jalassa. Samalla haaveilen. Jostain aivan uudesta. Ihminen kaipaa aina jotain uutta. Minä kaipaan jotain sydäntä tykyttävää. Haluaisin herätä uudelleen. Herätä ja huomata aamulla, että syksy on saapunut ihanien värien kera. Oi syksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti