Viime vuonna tein must do-listan. Tänä vuonna ajattelin sitten mennä pintaa hieman syvemmälle ja koittaa saada itsestäni parannettua ne niin sanotut paskat piirteet pois. Totta kai tällekin vuodelle on paljon asioita, jotka haluaisin kokea/tehdä ja niitäkin tulee olemaan listalla, mutta ennen kaikkea haluan kehittää itseäni ihmisenä sekä kumppanina. Samalla saattaa ehkä hieman paljastua itestäni piirteitä, jotka ei ole ennen tullut ilmi.
Tunnekuohut
Tai lähinnä vitutus-kohtaukset. Mä vittuunnun niin helposti ja tosi tyhmistäkin asioista. Nää on tosin ihan hetkessä ohi ja vähän tulee ihmeteltyä, että mitäs nyt taas tässä oikeen tapahtu. Huonoin esimerkki mulla on tästä se, että jos tapaan vaikka uuden Jussin kaverin ja se sattuu käyttäytymään idioottimaisesti, sanomaan jotain missä ei ole mitään järkeä, kiroilee jokatoisen sanan, niin mun on tosi vaikee olla tän ihmisen kanssa jatkossa - mulla kestää ihan älyttömän kauan alkaa sietää sitä ihmistä, vaikka se ekan kerran tapahtuma olikin vain se yksi kerta. Koitan siis hieman kontroilloida itteeni ja varsinkin koittaa olla näyttämättä tätä mun vitutusta kyseistä henkilöä kohtaan.
Kaiken kontrollointi
Tälleen perfektionistina mun on jotenkin pakonomainen tapa tehdä asiat just tietyllä tapaa. Jussille tää tulee olemaan välistä hieman liiankin rankkaa, kun satun just olemaan sillä päällä ettei mikään kelpaa. Esim. pyykin levittämiseen on yks ja ainoo tapa ja jos Jussi tekee sen eri tavalla, käyn vähän korjailee niitä paremmin. Olohuoneen verhoistakin on tapeltu ja lopulta ne verhot jäi kauppaan, kun meijän mielipiteet ei oikein kohdannut. Siivouskin on yks tällänen juttu, minkä haluun mielellään tehä ite - tulee vaan tehtyä kerralla hyvin.. :D Joissain tilanteissa saatan vaikuttaa tosi itsekeskeiseltä ja olen saanutkin kuulla tästä, mutta se on vaan mun osa persoonaa siinä määrin, että haluun hoitaa asiat itse ja haluan niiden olevan juuri niin kuin pitääkin. Kans mun on ihan pakko hoittaa kaikki asiat just sillon kun ne mieleen tulee, vaikka oisin kui väsynyt. Tän asian kanssa ollaan kamppailtu paljon ja paljon on vielä opittava, jotta osaisin hieman löysää hihoja.
Toisesta riippuvainen
Tälleen melkeimpä 2 vuotta yhdessä asuneena (eka vuos epävirallisesti siiis) musta on jotenkin tullut kauhean riippuvainen toisen seurasta. Totta kai välillä on hetkiä, jollon oikeesti kelpaa vain oma seura ja omat jutut, mutta varsinkin iltaisin haluisin olla vain Jussin kanssa: jutella, löhöö kainalossa, tehä kaikkee söpöjä pariskunta juttuja ja lopuks mennä nukkuu yhessä. Nykyään tää ei enää oikein mene näin vaan Jussi saattaa mennä menojaan ja se on ihan älyttömän huono vastaa puhelimeen, mikä on joskus aika maailman loppu - tässä mun pitäs oppia vähän relaamaan. Puol vuotta sitten tää oli pahimmillaan ehkä pienen luottamuksen puutteen takia ja se riivas mua itteenikin, mutta nyt osaan ottaa vähän iisimmin. Kyllä mä pärjään yksin, mutta se on vaan se toisen seura, mitä joskus kaipaa. Nyt tuleekin vähän jännät viikot, kun Jussi on yöt töissä. En edes muista milloin oltais nukuttu erillään..
Urheilu
Nyt oon taas saanut hyvän tatsin treenaamiseen ja toivotaan, että myös pysyy yllä. Oikeastaan ei se koskaan ole mennyt pois vaan flunssan ja nyt joulun alla treenit jäi kokonaan pois ihan kuukauden ajaksi. Yhdessä vaiheessa tavoitteena oli saada kroppaa timmimmäks ja on se edelleen, mutta haluan saada ainakin jalkoihin lihasta ja muutenkin koko kroppaan hyvissä määrin. Oon huomannu olevani paljon pirteempi, vähemmän äksympi/kiukkuisempi, kun on päässyt salille vähän rääkkää itteesä, joten kai se on mulle pien terapiahetkikin. Tän vuoden tavoitteena onkin saada turhat nesteet ja rasvat pois kropasta, mikä voikin olla mulle aika isokin tavoite, koska dietille lähtö ja ruuan kontrollointi ei oikein millään meinaa toimia mulla. Kai se on vain opittava hiljalleen. Tähän voi sitten joku antaa hyviä vinkkejä, jos sattuu olemaan! :)
Sen oikean löytäminen
Ollaan nyt päälle vuos asuttu tässä kämpässä, mutta ei me kummatkaan olla koskaan mielletty tätä "oikeaksi". Ei olla otettu tästä niinkään stressiä vaan kyllä se ajan kanssa löytyy. Nykyinen asunto ei oikein sovellu meille kaiken tän tavara määrän takia (kaikki kylläkin tarpeellisia) ja keittiökin on liian pieni. Ja varsinkin nyt tälleen sisustajaksi opiskelevana osaan katsoa asunnon kuntoa ihan eri tavalla kuin silloin vuosi sitten. Aina voi remppaa ja rempata haluankin, mutta perusjutut pitää olla kondiksessa. Haluisin vain suoraan ostaa oman asunnon ja se onkin mietinnän alla, mutta siinä onkin hieman isommat asiat kyseessä: en halua ostaa ns. turhaan yhteistä asuntoa.
Ulkomaille mars
Olen viimeksi ollu ulkomailla auringon lämmössä joskus ihan ikuisuus sitten. Meillä onkin tyttöporukan kanssa suunnitelmissa lähteä abaut vuoden päästä valmistumisen merkeissä Thaimaahan juhlimaan ja rentoutumaan. Rahaa on siis laitettu säästöön jo nyt, mutta sen lisäksi haluttaisiin Jussin kanssa tehdä joku yhteinen matka. Sillä ois enemmänkin Damit mielessä, kun taas itse en niinkään ole sellaisesta kaupunkilomasta kiinnostunut. Loppujen lopuksi, kaupunkin kuin kaupunki niin kyllä siitä mukava reissu tulisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti