HATKOIS LÄHIÖST

Mulle on iskenyt ihan kauhee Suomi-ahdistus. On tässä jo pidemmän aikaa pyörinyt päässä ajatus, että jospas sitä vain lähtisi ulkomaille ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Ja viime aikoina tää ajatus on vain kummitellut yhä enemmän. Jotenkin musta tuntuu, että voin osittain siksi niin huonosti, koska täällä ei ole tarjota mulle mitään.

Kaipaan vapautta. En sellaista "mulla on töistä vapaapäivä vapautta" vaan ihan oikeaa vapautta ilman mitään ahdistusta. Puhdasta onnen tunnetta. Puhdasta rakkautta. Ja puhdasta välinpitämättömyyttä velvollisuuksia kohtaan. Mä olen jotenkin niin kyllästynyt. Kyllästynyt tähän maailmaan mikä mun ympärillä pyörii, joten siksi maisemanvaihdos on mielessä. Siksipä myös päätin, että tää vuosi on viimonen täällä ja ensi vuonna olen ainakin toivottavasti kaukana.

Miksi sitten ensi vuonna? Noh, koska tietty näin perheellisenä (heh ihan vaan koiria tarkoitan) on muuttaminen tai ylipäätään pidemmän ajan reissut haastavia, koska täytyy ottaa myös ne huomioon ja se go with the flow tyyppinen meininki voisi alkuun jäädä - ja ilman koiria mä en tästä maasta poistu. Ja myös toinen syy on se, että täytyyhän sitä rahhaakin säästää. Niin kuin edellisessä postauksessa sanoin, että haluun jonkun matkan tehdä tänä vuonna, niin ehkä mä sen verran annan itselleni anteeksi ettei se tapahdukaan, jos se mahdollistaa mulle aivan uudenlaisen seikkailun ensi vuodelle.

Olen Jussinkin kanssa mietteitä pyöritellyt, mutta ei sitä tulevaisuuten näe. Mielessä pyörii monemoisia ajatuksia ja on ollut ihana saada ne tuotua julki - nyt niistä on jotenkin tullut todellisia.