keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

POSITIIVINEN AJATTELUTAPA

Positiivinen ajattelutapa voi olla joillakin ihan luonnostaan, mutta sitä voidaan myös harjoitella. Useimmiten se on vain asennekysymys, mutta joillakin on kans luonteenpiirteenä olla todella kyyninen. Mä koitan ajatella suurimman osan ajasta myönteisesti, kun Jussi on taas välillä negatiivisuuden huippu. Yhtään häntä moittimatta on välillä todella haastavaa elää ihmisen kanssa, joka hermostuu pienestäkin asiasta tai joka heittää kyynistä läppää, koska ei kykene ajattelee positiivisesti. Tunnen myös muita hänen kaltaisiaan ihmisiä, joten kokemusta löytyy. Tätä esiintyy enemmän jätkillä, jonka ehkä liitän siihen, ettei jäbät juttele niin paljoo syvällisiä, mieltä painavia asioita, jolloin ne ei myöskään pääse purkaan sieluaan muille - sielun hyvinvointi on tärkeä kulmakivi positiivisessa ajattelutavassa.

Positiivariksi tuleminen ei ole ihmeiden tekoa. Voi aloittaa vaikka vain miettimällä mitä asioita pitää itselleen tärkeinä, mitä/ketä arvostaa ja minkälaiset jutut on omaan mieleen. Tässäkin asiassa sanonta "Seura tekee kaltaisekseen" pätee, joten hakeudu seuraan, jossa saat niitä positiivisia viboja. Jos tiedät hermostuvasi tai heittelevän ärräpäitä ilmoille helposti, kiteydy siihen. Etsi itselleni tapa, jolla saat hermosi kuriin. Jotkut laskee kymmeneen ja jotkut, kuten minä, annan asian vain mennä ohi ja mietin, miksi tääkin nyt ärsyttää ja sen jälkeen tajuaakin kyseessä olleen ihan tyhmä juttu. Helposti sitä tajuaa vasta jälkikäteen asiat ja musta se ei ole yhtään huono asia. Jälkiviisaus auttaa meitä ymmärtämään enemmän ja myös sitä kautta voidaan koittaa saada muutosta aikaan - ollaanhan me jo tajuttu, että jokin ei mennyt niin kui oltais haluttu.

Mä muistelen olleeni lähes aina positiivari, mutta ei se silti mitään peruskauraa ole. Kuten aiemmista postauksia huomaa niin on mullakin niitä huonoja hetkiä ja se on ihan fine. Enemmänkin kuin fine. Miten mä sitten pystyn oleen tyytyväinen tai ajattelemaan positiivisesti? Mä en luo liikaa paineita itselleni vaan elän. Elämäähän tää vain on. Ei tänne tultu ketään tyydyttämään vaan tekemään itsemme onnelliseksi. Tää on se eka juttu mikä pitää tajuta. Itsestään huolehtiminen niin liikkumalla kuin syömällä hyvin on kans oiva tapa saada sitä ns. ahdistusta pois - kun kroppa voi hyvin, mieli voi hyvin ja näin myös ajatteleekin asioita eri lailla. Ns. itsensä kehittämiskirjoista voi saada omaa ajattelutapaa muutettua, mutta sekin vaatii paljon työtä ja ennen kaikkea ajatuksella lukemista, että osaa omaksua siitä luettuja neuvoja. Tästä aiheesta löytyy pilvin pimein materiaalia eli kirjastoon mars - suosittelen.

Tietty, jos ihmisellä on mielenterveysongelmia, ei nää mun jutut ehkä päde, jolloin kannattaa hakeutua ammatti-ihmisen puheille. Ei ole heikkoutta pyytää apua. Mä ajattelen näin, että se, joka hakee apua, on rohkein ikinä. Silloin olet ymmärtänyt tilanteesi ja voit tätä kautta saavuttaa jotain parempaa ja siihenhän me tähdätään: johonkin parempaan. Positiivinen ajattelutapa ei kylläkään tarkoita suoraan parempaan tähtäämistä vaan yleistä hyväksyntää asioita kohtaan. Kun osaan hyväksyä ne huonot asiat, osaat myös kääntää ne positiiviseksi ja tätä kautta paremmaksi. Huonolla hetkellä kannattaa muistella jotain asiaa/tapahtumaa, jossa olet kokenut olevasi onnellinen. Tämä auttaa tajuamaan, että negatiivisuus on vain hetkellistä ja siitä on mahdollisuus päästä pois. Tärkeetä tässä koko hommassa on kiinnittää huomiota omiin ajatuksiin ja käyttäytymistapoihin ja sitä kautta muuttaa niitä, kun tajuaa ettei nyt olla sitä, mitä halutaan itsemme olevan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti