Oh My. En oo aikoihin päässyt kuvailee ja tyhjentää päätä ajatuksista. Tänään kuitenkin nappasin tän kuvan, kun niin kauniilta näytti maailma. Tässä jonkun kesäflunssan kourissa jaksaa elämä silti hymyilyttää. Töitä on tullut paiskittua ihan urakalla ja siksipä aikaa ei ole muuhun ollukaan. Vakkariduunin saanti oli ihana uutinen ja tuntuu, että tässä voi hiljalleen alkaa oikeesti elämään. Haaveilemaan. Ei enään jossittelua vaan itse tekemistä. Etsimään elämän merkkejä. Niitä pieniä viboja, joita ilmassa leijailee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti