kahdenkympin kriisi

Viime postauksesta on jo lähes kolme viikkoa, mutta minkäs teet. Oon ollut niin henkisesti kuin fyysisestikin ihan poikki ja asiaa ei yhtään auta, että oon ollut yli viikon jäätävässä flunssassa ja missannu koulussa ihan sikana asioita. Osa on ehkä jo huomannutkin tämän: mun tekstit on entistä enemmän henkilökohtasempia ja vähemmän sellasta lässynläätä, mitä näkee jo ihan liikaa nykyajan blogeissa. Oon jo pidemmän aikaa miettinyt tän blogin tauolle laittoo, koska multa ei irtoo tälle enää mitään - enkä toisaalta tiedä, mitä TE odotatte multa, koska minkäänlaista juuta/jaata ei ole tullut. Hirveesti ois asiaa ja uusia ideoita, jotka poikkeaa aika paljon entisestä, mutta musta on tullut niiiin laiska etten jaksa tehdä asian eteen mitään. Ja tästä päästääkin tän päivän aiheeseen: mun kahdenkympin kriisiin.

No joo, onhan tässä oltu parikymppisiä jo jonkun aikaa, mutta tänää mun itseluottamus romahti ihan ryminällä alas. Oon aina puhkunut itseluottamusta ja -varmuuta, mutta nyt siitä ei ole tietoakaan ja sekin rassaa entistä enemmän. En tiedä syyttääkö enemmän tosissaan ikää vai omaa henkistä mielentilaa, mutta heikoilla jäillä ollaan. Mun murheet on niinkin pinnallisia kuin ulkonäkö: ryppyjä silmäkulmissa ja kroppakin tuntuu näyttävän enemmän kuuskymppisen naisen ruumiilta kuin just aikuisuuteen nousseen nuoren naisen. Tulevaisuuskin mietityttää, vaikka kaikki on hyvin eikä tässä nyt mitään kummempia pitäisi tapahtua. Hermoilen siis ihan turhaan.

Tiedetään, asioihin voi vaikuttaa ruokavaliolla ja liikunnalla. Opiskelijan elämä ei vaan ole ihan niin ruusuilla tanssimista varsinkin, kun työt jatkuu vasta kuukauden päästä. Sitä tulee ostettua halvinta ja helpointa ruokaa sen kummempaa miettimättä. Myöhemmin alkaa kaduttaa, niin kuin esim nyt, ettei tullut ostettua jotain vähän fressimpää safkaa. Liikkuminen mulla on jäänyt ihan täysin ja juuri, kun innostuin heittää lenkkiä ja tekee lihaskuntoa kuukausi takaperin niin iski tää flunssa, joka on vetänyt mut ihan maahan. Tai sitten tää kaikki vaan on jotain keväthurmosta, hormonihyrrää tai ihan jotain mun päästä keksittyä huuhaata. Kaikesta huolimatta jaksan toivottaa teille rakkaille ihanan aurinkoista, keväälle tuoksuvaa viikonalkua ♥ Pssst. Laittakaa mulle tsemppiparannukset, että oisin retry menee kouluun torstaina - se taitaakin olla mun ainoa järjessä pysymisen edellytys.