Muistan ennen koulujen loppua kuinka aion tän kesän viettää: tehdä pari vuoroa viikossa, chillailla kavereiden kanssa ja tutustua tähän kaupunkiin entistä enemmän (meinaan, että haluisin vaan lähteä käveleen ja etsiskelee itseäni ja uusia tuttavuuksia), nauttia auringosta ja sen tuomasta lämmöstä sekä treenata. Kuinkas sitten kävikään: paiskitaan Jussin kanssa molemmat hulluna töitä ja nautitaan entistä vähemmän toistemme sekä muiden seurasta ja arjesta ylipäätään. Sitä ei uskoisi kui rankkaa on elää toisen kanssa ihan eri rytmiä. Onneks ollaan molemmat asennoitu tähän aika hyvin ja koitettu välttää turhia riitoja. Siksi oonkin ehkä onnellisempi kuin koskaan. Tuntuu, että kaikki on parhaiten juuri nyt, juuri näin vaikka toista ei näekään kuin sen pari tuntia päivässä. Onneksi juhannus tuli vietettyä suhkoht rauhallisesti ja sai vain olla pitkästä aikaa. Juuri tällaisina aikoina alkaa arvostaa enemmän toista ja sen tuomaa iloa. En tiedä, mikä muhun on iskenyt, mutta oon aivan ylionnellinen ja haluan näiden aikojen jatkuvan. Huonoilta päiviltä ei välty kukaan - on vain eri asia osaako jatkaa niistä eteenpäin. Ihanaa loppuviikoa rakkaat ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti