Kaupunki, joka vei sieluni. Niin paljon nähtävää ja niin vähän aikaa. En voisi olla yhtään enempää tyytyväinen, mitä tällä hetkellä oon. Tai no... tää tuliasena tullut mahapöpö olisi voinut jäädä tulematta - siitä kärsitäänkin vähän useampi viikko. Sitä sanotaan, että matkailu avartaa. Niin kliseistä, mutta niin totta. Mä en ole mikään reppureissaaja: käynyt vain Virossa, Ruotsissa, Bulgariassa ja Egyptissä. Odotin siis matkalta paljon, mutta itse kahden viikon aikana jotenkin tääkin ajatusmaailma muuttui. Opin itsestäni paljon uutta niin kuin opin tuntemaan miestänikin hieman paremmin. Tavoitteeni oli tulla papuna takaisin. Noh, en tullut - yhtä kalkkunana kuin lähtiessä, mutta astetta kovempana muijana kyllä.
Ensi kerralla tiedän hieman enemmän, miten varautua ja ottaa selvää muutamista asioista. Monia mutkia oli enkä varmaan olisi pysynyt kasassa ilman Jussia. Tää matka oli varmaan eka kerta elämässäni, kun jouduin nyörtymään täysin toisen tahtoon, koska itse en tiennyt. Jussi on mua paljon kokeneempi matkaaja, joten pakko oli vaan sanoo heipat mun temperamentille. Ollaan Jussin kanssa välillä niin eri maata, että ihmettelen kui tässä vielki rullataan. En usko "vastakohdat täyttää toisia" shaibaan vaan siihen, että ymmärtää toista, tukee ja antaa samalla kuin saa. Tää reissu opetti vähän kaikkea, mutta itsensä muuttaminen (en tarkoita muuttumista miellyttääkseen toista vaan kehittääkseen itseään ihmisenä) on hidas prosessi.
Ehdottomasti lähtisin uudelleen - en vain tiedä olisiko seuraava matka yhtä hyvä, kun Himppu ei ole enään siellä. Tosissaan menin myös häntä moikkaamaan, Himppu oli meidän matkaopas ja henkinen tuki. Oli myös kiva päästä tutustuu hänen kavereihin ja samalla päästä elää ns. paikallisen elämää. Turistiretket jätettiin ihan suosiolla pois ja mentiin vaan fiilispohjalla. Mun puhe-englanti on tosi kehnoa; alan jotenkin puhuessa panikoimaan ja lausuminen tökkii, vaikka kirjottaessa voisi luulla mun olevan hyväkin kielissä. Tähän tuli pieni parannus reissun aikana ja oikeastaan oli ihanaa puhua muuta kieltä. Ymmärrän hyvin mitä Himppu tarkoitti sanoessaan, että englanti on luontevampi kieli - vaikken sitä niin hyvin osaakaan.
Kameraa en matkalle raaskinut ottaa mukaan, sillä haluttiin pakkaa mahdollisimman kevyesti. Kuvia on todella paljon kännykässä, mutta jaan teille niistä vain muutamat. Loput jääköön vain mulle muistoksi. Toivon nyt saavani tässä puolen vuoden sisään ihan vakkariduunin keikkojen sijaan, jotta pääsisi säästämään seuraavaa reissua varten. Unelmia on monia ja tiedän kenen kanssa haluan niitä toteuttaa.
Itsellä on tullu niin viha-rakkaus-suhde näitä matkapostauksia kohtaan kun köyhänä ei voi kuin haaveilla, ja vaikka rahaa oiskin niin pitäs meluusti olla joku kaveri mukana, kun yksin ei oikein viiti lähtee. :D
VastaaPoistaEi siis millään pahalla. :)
Ja hyvin kirjoitettu teksti taasen. :)
-VAKKARI
Me säästettiin tohon matkaan se joku pari vuotta. Vähän tiukkaa teki, mutta jos jotain oikeesti haluaa niin ei se muutama kymppi säästötilille kuussa oo niin paha. :) Totta, jos ei oo kumppania kenen kaa lähtee niin kavereiden kanssa siihen matkaan säästäminen voi olla hankalampaa kun yleensä sitä haluaa heti varaa matkan. :D
Poista