KARMAA VAI EI

Vedimpä sitten viikonloppuna kahviöverit yhdestä kupista kahvia. Aivan uskomatonta. Rakastan kahvia soijamaidolla, mutta oon pitänyt siitä breikkiä about 2kk erinäisistä syistä. Lauantaina sitten aattelin koittaa mitäs masu sanoo. Ja noh. Ei sanonut hyvää. Koko kroppa alko tärisee, sydän hakkaa ihan liian lujaa, raajat meni jääkylmäks ja muuten vain etova olo. Oli koko päivän ihan crazy fiilis ja illasta jotenkin ahdist olla, mutta onneks sain yön nukuttua. Oon vetänyt kahvia monia kuppeja päivässä, joten tää oli ihan mitäs vittua-tilanne.

Mua alkaa hieman harmittaa tää mun kropan toiminta. Tuntuu ettei tää vuos oo ollut yhtään mulle: ollut allergiakohtauksia ja sitä myötä käyty makoilee päivystyksessä, todettu astmaa (jota en kyllä vieläkään voi uskoa todeksi), ollu enempi vähempi sairastelua ja sitten viimeisimpänä tää matkabakteeri ja iholle mystisesti ilmestyneet itikan puremia muistuttavat kutisevat näppylät sekä suvussa on ollut kaikennäköistä. Mitä hemmettiä mun kroppa koittaa kertoo mulle? Tiedän, että stressaan tiedostamatta. Tästä kertoo mm. myös hiusten todella huono kunto. En vain voi uskoa, että mulla olis tässä koko vuoden ollut stressiä ja sen takia kropassa tapahtunut kummia.

Mielessä on myös käynyt karma. Karma, joka iskee juuri nyt. Elämässä on tullut tehtyä yhtä jos toista - niin hyvää kuin pahaa, tyhmää ja fiksua. Mä uskon karmaan, mä uskon sen voimaan, mutta en uskonut sitä omalle kohdalle tulevan. En vain enään oikein tiedä, mitä muutakaan tämä voi olla, sillä elämäntavat eivät juuri ole poikenneet viime vuodesta. Tai sitten viime vuoden elämä oli aivan liian hyvä ja tänä vuonna on täytynyt hieman hakea vastapainoa. En tiedä. Elämässä on niitä ihmeellisyyksiä. Asioita, joita ei vain voi selittää. Ehkäpä tämä on yksi niistä.