Ja niin se talvi tuli eteläänkin. Huvittavaa - joka vuosihan se tulee. Mä oon ihan täpinöissäni. Rakastan jotenkin talvimaisemia, mutta syksyä on mieluisin kuvailla, kun ei ole sormikkaat tiellä. Rakastan talven ensilunta. Se on jotenkin niin puhtoinen ja täynnä uutta - vähän niin kuin uusi vuosi. Ensi hehkun jälkeen alkaa valitus kylmästä ja synkästä. Märistä kengistä ja palelevista varpaista. Lasketaan päiviä kevääseen ja muistellaan viime kesää. Nyt mä vain aattelin ottaa kotitekoisen Chai kahvin kätöseen ja nauttia ikkunan maisemista. Ehkäpä jo viikon päästä valittelen täällä, mutta muistuttakaa mua ettei ole aihetta. Jokainen päivä on kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti