MUL EI OO TÄNÄÄ VIISAUKSII, VOIMAA

Viime päivät on ollut jotenkin unenomaisia. Hetkiä, joissa vain leijailen. Hetkiä, joista uskon pian herääväni. Vihan tunnetta itseään kohtaan - ja miksei elämääkin. Ajatuksia, joita varjostaa jokin tuntematon. Pettymyksiä, turhia lupauksia ja labrassa juoksua. Oon useimmiten se positiivari, joka jaksaa uskoa parempaan, mutta tällä viikolla on ollut veto ihan veks. Oon kyllä jaksanu nostaa itteni ylös sängystä, mutta jotenkin tuntuu, että mun mieli on silti aivan poikki. Nukuttuakin on tullut huonosti, joten siinäpä osa syy, mutta miksipä olen nukkunut huonosti on kysymys.

Tässä yksin kotona istuskellessa ja miettiessä mitä tekisin seuraavaksi ajatuksena on "En jaksa tehdä mitään". Postauksien kirjoitteluakin olen lykännyt päivillä ihan tuosta samaisesta syystä. Liekkö talvimasennus iskenyt vai muuten vain mieli apeana ilman kummempaa syytä.

Nuo pettymykset. Niitä mä vihaan yli kaiken. En kestä tulla petetyksi, sillä pyrin itse pitämään lupaukseni viimeseen asti, joten oletan sitä muiltakin. Jotenkin tässä elämän aikana en tähäänkään hetkeen asti ole oppinut ettei kehenkään muuhun ole luottaminen kuin itseensä. Jos itseenkään ei voi luottaa niin silloin ollaan pulassa. Silti jotenkin jaksan uskoa siihen hyvään ja en halua maalata piruja seinille yhden jos toisenkin pettymyksen takia, muta en siltikään ole oppinut hyväksymään asiaa. Itsensä kehittäminen ei ole helppoa - varsinkaan, jos kukaan muukaan ei yritä tehdä itsestään parempaa ihmistä - parempaa sielua.

Jotenkin ajatukset vain hyppii ja sanat kirmailevat. Ehkä tämä kirjoittaminen auttoi purkamaan sitä omaa vihaa, mikä on ollut pään sisällä. En ole päässyt pitkiin aikoihin metsiin kävelemään ja heittelemään huolia puiden puitavaksi, koska tässä meidän vieressä ei varsinaisesti ole metsää samalla tavalla kuin edellisen asunnon lähellä. Sen sijaan olen koittanut juuri lukea, piirrellä ja käydä muuten vain kävelyillä ja uimassa purkamassa ahdinkoa, jottei Jussi joutuisi oleen kohteena. Inhottaa olla inhottava ja aikaansaamaton - henkilö, joksi en koskaan kuvitellut tulevani. 

Annan itselleni anteeksi. Antakaa tekin. Elätte vain itseänne varten.