Tiiättekö sen fiiliksen, kun musiikki vain kolahtaa? Tuntuu ihan luissa ytimissä. Ihan tuolla syvimmissä soluissa. Rakastan sitä. Ei mitään kylmiä väreitä-fiilareita vaan ihan puhdasta autuutta musiikkia kohtaan. Vähän niin kuin rakastuisi, mutta vain musiikkiin.
Mulla tätä tapahtuu hyvin usein ja näin konemusiikin ystävänä juurikin semmoset biisit saa sielun voimaan hyvin. Olen hiljattain alkanut oppimaan itsestäni yhä enemmän ja musiikki on ollut yksi apuväline tähän. Tuntuu hassulta, että niinkin arkinen asia kuin musiikki voi saada aikaan niin suuria tunteita kuin rakkaus. Puhun usein sielun hoidosta, ihmisen parantamisesta ihmisenä ja mietinkin pidättekö sitä liian hippishittinä vai kiinnostaako semmoi teitä enemmänkin?
En ole oikein koskaan saanut irti biisien sanoista, vaikka usein kauniita ovatkin, mutta ne melodiat voi pistää ihan omanlaiseen transsiin, jos vain antaa luvan. Mikään ei ole parempaa kuin sittaa sohvalla, ottaa teekupponen tai mikseipä viinilasi kätöseen ja nauttia. Antaa ajatusten loikkia. Tuudittaa keho meren aalloille. Mielen löytää se rauha. Tätä musiikki on parhaillaan. Huvittavaa sinäänsä, että voin myös fiilaa täysillä emopunkkia, joka on taas ihan vastakohta esim. transelle. Maailma on tehty koettavaksi, tutkittavaksi, nautittavaksi - musiikin avulla voi saavuttaa omat sfäärinsä.
Minkä tyyppistä musiikkia te kuuntelette? Onko jotain tiettyjä voimabiisejä fiilareiden mukaan vai ootteko suuntautunu yhteen genreen? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti