Nyt täytyy myöntää. Mä en ole varmaan koskaan toivonut tota valoilmiöö näin paljoo, mitä tällä viikolla oon. Mä oon semmoi peruspositiivari, mutta tää viikko on ollut joksenkin vaikee liekkö sitten johtunut siitä oon ollut viikon yksin. Vaikka siis on kamuja tullut nähtyä, mutta iltaisin se ahdistus on iskenyt ja viimeset pari päivää on mennyt hieman sumussa ja surussa suin. Ikävää pukkaa. Ja ehkä vähän niitä naisten vaivojakin.
Tässä ollut vähän kaikkea mieltä painamassa ja itse tutkiskelu on enemmän tuottanut sitä ahdistusta kuin syviä ahaa elämyksiä, mutta jostain kirjasta luin ettei se tie itsensä syvimpiin mietteisiin ole koskaan helppo, mutta ajan mentyä hyvinkin vapauttavaa. Tässä sitä vapauttavaa fiilistä ootellaan. Tää on ehkä vähän hassua tekstiä teille luettavaksi, koska juurikin kirjottelen teille aika usein hyvissä mielin ja annan kuvan, että kaikki on hyvin. En kuitenkaan halua antaa ihmisille liian vääristynyttä kuvaa, mutta en myöskään halua liikaa avata teille tuntemuksiani. Olen onnekseni saanut vierelleni mitä mahtavimmat tyypit, joiden voimin tästäkin kaamoksesta selvitään.
Mulle on tullut muutama postausidea mieleen liittyen mm. tähän mun kasvis-vege-kokeiluun, josta tulee postausta ulos kokemuksen kerryttyä. Haluutteko jotain ruokareseptejä vai yleisesti fiilareita? Saapi siis ehdotella kyllä ihan ohi aiheenkin, jos jottai tulee mieleen! Mää aattelin nyt ottaa lasin vinkkua ja koittaa olla laskematta tunteja huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti