Olen jo useamman päivän halunnut tulla tänne päivittelemään, mutta näin auringon valon vähennyttyä ja maailman muututtuvan ympärillä yhä harmaammaksi (kuulin huhua, että täällä etelässäkin olisi satanut lunta) ei ole tehnyt mieli ottaa kemeraa näkyville - paitsi selfien merkeissä. Niinpä päätin etsiä jonkinlaisen blogihaasteen tehtäväksi. Muistan näiden olleen suosittuja aikoinaan ja halusin samalla jakaa hieman kevyempää luettavaa teille.
On mulla parikin ihan oikeaa postausta luonnoksissa odottelemassa, kunhan jaksaisin ja viitsisin ne puhtaaksi kirjoitella ja kuvatkin luoda tuomaan ilmettä.
Nimeni on: Isa Kräkin
Jotkut tosin kutsuvat minua: Muutamat hassut lempinimet löytyy ja pää saattaakin kääntyä Ismareldan tai Issan kuultua.
Olen syntynyt vuonna: 1994.
Lapsuuskotini langallinen numero: Olikohan meillä moista..?
Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: En muista koskaan haaveilleen mistään tietystä, mutta peruskoulun jälkeen olisin halunnut lähteä opiskelemaan parturi-kampaajaksi.
Mutta isona minusta tulikin: En sanoisi, että olen vielä oikein mikään, mutta sisutaja olen ammatiltani.
Täydellinen puoliso: Huomioiva, omaa aikaa antava, rakastava ja ennen kaikkea itsenäinen. Niin kuin Jussi onkin mulle. Pus ♥
Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Saattaisin jopa päästä salille. Tai sitten olen vain laiska enkä jaksa lisätunneista huolimatta.
Harrastan nyt: Silloin tällöin juoksemista ja nyt olen taas itseni löytänyt blogin kirjoittelusta.
Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Uutena villinä korttina espanjalaiset biisit tai vanhat tutut teknojumputukset.
Noloin teeveeohjelma josta pidän: En seuraa tv-ohjelmia, mutta Tempparit on jokavuotinen must.
Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Aika paha. Viinin juontia laskematta oon aika haka tekeen salaatteja ja siihen jotain kasvisjuttuja.
Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Ei niinkään hävetä, koska en itke oikein mistään, mutta iso mutta on videot eläimistä, jotka löydetään huonokuntoisina kaduilta. Nytkin tuli paha mieli pelkästään ajatuksesta.
Lapsuuteni lempilelu: Synnyttyäni sairaalasta saatu unilelu.
Lempilelu nykyään: Seksileluja ei tähän leikkiin oteta mukan, joten pakko sanoa, että puhelin.
Salainen paheeni: Kauppaan meneminen nälkäisenä.
Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Candy Crush Saga.
Viisaus, jonka olen tähän mennessä olen oppinut: Älä luota hippiin. Ei vais. Sen olen oppinut, että jokainen meistä talloo sen oman tien niin hyvässä kuin pahassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti