Se on sanoista voimakkain. Tunteista mystisin. Ajatuksista maagisin. Siltikin niin vaikea. Niin, mitä on rakkaus? En osaa sanoa. Sitä joskus kuvittelee tuntevansa rakkauden, sitä joskus haaveilee kokevansa, sitä joskus jopa sanotaan rakastavan. Mutta siltikään kukaan ei tiedä, mitä se on. Se on vain tunne masussa. Kemiaa ihmisten välillä. Hetkiä muiden kanssa. Joskus se ahdistaa - ajaa nurkkaan. Joskus se saa tekemään hassuja - romattisia tekoja. Joskus se saa pään leijailee taivaissa - tanssimaan pilvien päällä. Ja joskus, vain joskus, sä vain tunnet sen.
Tää aihe on kiehtonut mua iät ajat. Kun on se oikea ihminen vierellä, rakkaus ei ole vain kutkutusta ja kikatusta. Rakkaus ei vain ole se elämänkumppani, vaikkakin se siksi usein helposti mielletään - onhan se meille rakkauden kohteista läheisin. Mulle rakkaus on kaikkea. Se on ymmärrystä ja kuulemiseksi tulemista. Se on raivoisaa sanojen vaihtoa, mutta myöhemmin kainalossa nukkumista. Se on intohimoa - sitä kemiaa. Rakkaus humaltaa, sokaisee ja aiheuttaa pääkipua - joskus laittaa aamulla katumaan. Se on onnea, mutta onni ei ole rakkautta. Rakkaus antaa anteeksi, mutta samalla koettelee anteeksi antajaa.
Olen tässä mietiskellyt kuinka rakkaus muuttuu. Miten jokin tunne voi muuttua, jos se on kuitenkin sama tunne? Katoaako se vai vaihtaa vain naamariaan? Muuttaako ihminen sen merkityksen vai muuttuuko se vain ajan saatossa? Miksi se tuntuu katoavan, mutta siltikin havahdutaan aina uudestaan siihen sykkeeseen sydämessä toisen nähtyään? Tämäpä juuri. Rakkaus on niin mystistä. Maailman kaikkeuden alkua, muttei koskaan loppua. Se oleilee aina ilmassa. Joskus eksyy reitiltään, mutta löytää aina polkunsa. Rakkaus ihmetyttää. Se saa virnistämään, mutta kuitenkin hymyilemään. Rakkaus on taikaa.
Ihanaa rakkauden täytteistä viikkoa ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti